keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Meditointia ja arkirauhaa

Olen viimeisen parin vuoden aikana törmännyt yhtä useammin kirjoituksiin meditaation mieltä rauhoittavasta ja tasapainottavasta vaikutuksesta. Vietettyäni viimeiset kolme vuotta elämäni hektisintä aikaa, olen juuri sopivalla tuulella lähteä kokeilemaan loppuelämän ajaksi jotain, mikä automaattisesti antaisi itselleni vähän omaa aikaa vuorokaudessa. Ihan vain olla itseni kanssa.

Aikaisemmin tätä tarkoitusta varten olivat eräät keskustassa sijaitsevat rullaportaat. Kyllä, älkää naurako! Saatoin juosta muuten koko matkan töistä kouluun tai koulusta töihin, mutta niiden hemmetin rullaportaiden kohdalla kieltäydyin kiirehtimästä. Sen hetken kun köröttelin joka tapauksessa eteenpäin, seisoin selkä suorana, hipihiljaa, hengitin rauhallisesti ja tyhjensin mieleni ihan kaikesta. Sääli vain, että matka kesti kenties kymmenisen sekuntia, mutta silloin se tuntui elintärkeältä ihan omalta ajalta.

Nyt, työpaikkani yhteistoiminta- rakenne- tiesmikämuu- neuvotteluissa jäin todella pienille tunneille ja valmistuessani viimein koulustani, aikaa on äkkiä ylimääräistä. En ihan heti lähde tekemään keikkatöitä, vaan ajattelin ensin ottaa törkeästi aikaa itselleni muutaman viikon ja etsiä uudet rutiinit joissa ei törmäillä päättömän kanan tavoin paikasta toiseen ja juosta päin seiniä. 

Päätin siis aloittaa meditaation. Osittain, koska olen jo pitkään leikitellyt ajatuksella, osittain, koska huolimatta pitkistä yöunista kärsin kroonisesta väsymyksestä enkä tänä aamuna jaksanut tehdä puoleentoista tuntiin muuta kuin koomata. Toisin sanoen istuen turtuneessa koomassa näyttöpäätteen ääressä lukien typeriä ja tolkuttomia nettijuttuja jaksamatta tehdä mitään järkevää.

Päättelin, että meditointi olisi joka tapauksessa järkevämmin kulutettua aikaa kuin netissä roikkuminen. Tässä miten ensikertalainen hommasta suoriutui:

Suositeltu aika olisi ollut 10 minuuttia. Kamalan pitkä aika. Pätkäisin viiteen ajatellen, että kokeilen ensin. Tarkoituksenahan on rentoutua kokonaan ja olla ajattelematta mitään. Rentoutuminen alkaa kasvoista ja lopulta koko vartalo on rento ja vailla jännitystiloja. Silti ryhdikäs ja löhömätön.

Sopivan pehmeä jumppamatto soveltui alustaksi ja asennoksi otin risti-istunnan missä napotan muutenkin mielekkäästi.

Silmät kiinni ja toimeksi, tai toimettomuudeksi.

Toinen kissa tulee juttelemaan ja pörisemään siihen viereen. En reagoi. Sinnikäs pörinä jatkuu. Hetken päästä hätistelen karvakiusankappaleen tiehensä ja jatkan.

Jalkaa kutittaa. Luovutan hetken päästä ja rapsutan jalkaa.

Facebookin keskusteluikkuna kilahtaa. Ignooraan ja onnistun hetken olemaan ajattelematta mitään. (Seuraavan kerran yritän muistaa sulkea ylimääräiset koneet.)

Toista jalkaa ja selkää kutittaa. Rapsutan jalkaa. Onkohan minuutti jo mennyt?

Onnistun hetken vain olemaan, pääni nuokkuu. Onko tämä meditointia vai torkkumista? Ryhti suoraksi ja onnistun jälleen olemaan ajattelematta mitään.

 Kello piippaa viiden minuutin ohittamisen merkiksi. Nyt jo?! Viisi minuuttia kului hujahtamalla, olisin ehkä selvinnyt kymmenestäkin. Seuraavan kerran meditoin huomenna ja siirtänen meditointihetket joko heti heräämisen jälkeen tai iltaan. kenties kokeilen molempia, kumpi tuntuu sopivan paremmin. Tällä kertaa keskityin niin kovasti mieleni tyhjentämiseen, että rentoutumispuoli jäi uupumaan. Olo on silti parempi kuin ennen meditaatiota. Ainakin jaksoin keittää kahvin ja kirjoittaa blogilastun.

Mikäli vielä viikonlopun jälkeen olen innostunut, etsin perusteellisemmin tietoa meditoinnista. Tämä on tyypillistä minua: kokeilen ja jos kiinnostun, etsin kaiken mahdollisen tiedon. 

Kuinka moni lukijoistani meditoi tai on keksinyt muita tapoja rauhoittaa arkea? Kuinka pitkään tehnyt tai onko jokin tapa jäänyt lopulta pois? 

7 kommenttia:

  1. Luin pariin kertaan tuon 'yhteistoiminta- ja rakenneneuvottelut', ja tuli mieleen, että kyllä on pehmeän pyöreä kiertoilmaisu sille yksipuoliselle kommunikaatiolle, että nyt sun tunnit on kuule tässä, ota tai jätä.

    Mutta mikäs siinä, kun ei sitä ihmisellä omaa aikaa usein liikaa ole, kerro sitten miten meditoinnit edistyvät - ja milloin on valaistuminen odotettavissa!

    VastaaPoista
  2. Mä pyrin meditoimaan päivittäin, ja itselleni se tekee kyllä hyvää. Yleensä teen sen päivällä lohkaisemalla lounastauosta n. 10 min. ja istun autossa tyhjässä parkkihallissa. Hetkeen sopivat galaksileijuntamusiikit on aina tikulla mukana :)

    Tuon meditaation kanssa tuppaa olemaan yleensä niin, että siihen "kasvaa" kiinni pikku hiljaa, kun jaksaa jatkaa. Ja sitä voi tehdä niin monella eri tavalla, että on varaa, mistä valita...

    VastaaPoista
  3. Niin juu, en muista, kuinka pitkään olen tehnyt... se taisi alkaa sieltä 15-vuotiaasta (on/off) Taekwondoharrastuksen parista. Viime vuosina säännöllisemmin.

    VastaaPoista
  4. Pääkoppani on seitsemän tien ruuhkaristeys ellen meditoi. Koska en halua enää yhtään päänsisäistä kolarisumaa, meditoin joka päivä puoli tuntia. Tällä tavalla:

    http://krishnanen.vuodatus.net/sivut/nain-meditoin-ja-teen-tavallisesta-elamastani-henkista

    Tuossa tekniikassa on se ilo että tekstit joita meditoin ovat yleensä niin inspiroivia että ne pitävät minut paikoillani... ainakin kunhan maltan tarpeeksi tiuhaan opetella ulkoa uusia!

    VastaaPoista
  5. Wuhuu! 10 minuttia tänä aamuna meditoitu kaikessa rauhassa. Mielessä risteilee ja poukkoilee aina silloin tällöin asioita, mutta lähinnä niiden kohdalla vain "annan mennä" enkä jää ajattelemaan niitä sen syvemmin. Ehkä sitä voisi kuvata kuin olisin kellumassa virrassa ja aina silloin tällöin jokin oksanpätkä poukkoilee minua päin mutten reagoi vaan jatkan lipumistani. :)

    Leena: Luulen, että meditoinnista tulee vielä juttua blogiin. ;)

    Teemu: Meditoijiahan löytyy enemmänkin! Itse en voi meditoida musiikin kanssa kun putoan ennemmin hypnoottiseen tai transsiseen tilaan kuin varsinaiseen meditatiiviseen. :D Olisi kiva kuulla joku kerta enemmänkin musiikin avulla medioitinnsta.

    Kirjuri: Ihanan perusteellinen kirjoitus! Tuo meditointipolku olisi varmasti hyvä idea, on varmasti helpompaa keskittyä vain yhteen mantraan kuin "ei-mihinkään".

    Olen joskus käyttänyt rauhoittumiseen visuaalista polkua, missä kuljetaan tiettyyn paikkaan ja jäädään sitten paikoilleen. Yksi kerrallaan suljen kaikki muut asiat pois kunnes keskityn vain katsomaan öistä maailmankaikkeutta, keskityn ainoastaan siniseen väriin ja lopulta vain kellun tyhjyydessä. Tähän täyteen tyhjyyteen olen päässyt vain ehkä kahdesta kolmeen kertaan, mutta tuntemuksena se on ihana. Tätä olen käyttänyt joogatunnin loppurentoutuksessa joka kestää viitisen minuuttia. Toimisikohan tällainen visuaalinen polkukin sinun mielestäsi? :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana idea tuo visuaalinen polku! Ainakin visuaaliselle ihmiselle, jonka ajatukset eivät kulje tylsästi tekstityksenä päässä kuten minulla :-P Ehkä siksi omat historian hämäriin jääneet yritykseni meditoida visualisoinnin tai taustanauhojen avulla eivät kantaneet hedelmää. Mutta sinun kohdallasi selvästi toimii kun olet päässyt kellumaan tyhjyyteen :-)

    Sanallisessa polussa on sellainen ainutlaatuinen lisäominaisuus, että nuo valitut sanat aivopesevät meitä, muuttavat meitä siihen suuntaan mihin haluamme muuttua.

    VastaaPoista
  7. Tämän lisään omaani. :) Tarvitsen kipeästi lisää kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä.

    VastaaPoista