Tilaamatonta maitoa

Kuvittelinko kenties, että maitoa alkaa tulla vasta kun vauva sitä tilaa? Olin jo tottunut rintojen arkuuteen, kipuiluihin ja turvotuksiin, mutta mikään ei valmistanut kroppani ennenaikaiseen ruokkimisintoon.

Kohdun harjoituskierrokset

Sain aikoinaan lääkäriltä vain kommentin, että onpa hyvä kun tulee jo oikein voimalla supistuksia! Hieman myöhemmin kävi ilmi, että ne olisivat toki saaneet olla kohtuullisen kivuttomia.

Kumpi se on?

Tyttö vai poika? Aluksi emme halunneet tietää itsekään. Puhuimme pitkään, ettei sillä ole mitään väliä. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja siinä hoitajien yrittäessä kuumeisesti järjestää meitä ultraan unohdettuaan meidät ensin pariksi tunniksi, päädyimme kysymään maagisen kysymyksen.

 En uskaltanut siltikään luottaa, vaan viimeiseen asti jossittelin ja ostin varmuuden vuoksi sukupuolineturaaleja vaatteita vauvakuumeessa. ;)

p.s. Voi kun asisin paremman valon kuvatessa. Kuvankäsittelykään ei pelasta epäskarpilta silloin kun ulkona on pilvisen pimeää ja keinovalo tekee sameaksi. En tiedä saako kukaan tästä nyt kyllä mitään selvää. Voi kun hyvän skannerin löytäisin, tai miten ikinä sarjakuvia siirretäänkään koneelle. :)

Äiti Maa

Teinistä asti olen keksinyt jotain korjattavaa itsessäni. Jopa silloin, kun olin melko timmissä kunnossa, olin mielestäni jossain kohden liikaa ja toisaalla liian vähän. Mutta raskaana kaikki oli juuri oikein. Katsoin itseäni peilistä ja näin mullan josta versoa, lämpöä hehkuvan aurinkovatsan. Näin maljat täyttymässä hunajaa, keinuvat lanteet kuin kehto.Syli pehmeä maa, vatsassa ääretön meri. Keinuva taivas ja lempeä tuli.

 Näin kauneimman. 

p.s. Korjattu lopulliseen versioon RV 19+6. Pahoittelut unohduksesta!

Hyökkäys

Samat tyypit olivat hetkeä aiemmin haastaneet riitaa kollegalleni. Halvatun häiriköt. Vieläkin suututtaa, vaikka tapahtuneesta on lähes vuosi. 

En säikähtänyt tuolloin. Adrenaliini ja huoli pikkuruisesta puskivat ensimmäiseksi päälle. Oli täysi työ olla ripittämättä ukkoja, jotta he eivät oikeasti olisi pahoinpidelleet minua, kun en ollutkaan kovin yhteistyöhaluinen pikapanolle. Paasasin illalla vielä pitkään miehelle millaisia limanuljaskoita sitä on liikenteessä.

Pahimmat pelot osa 2.

Alkoi pelottavin ja ikävin aika odotuksessa. 

Verenvuotoja tuli aina silloin tällöin. Yleensä jos olin yhtään erehtynyt rehkimään tai nostelemaan jotain. Joka kerralla yritin ensimmäiset tunnit suhtautua järkevästi, mutta vuodon jatkuessa lopulta aina parahdin itkuun ja pelkäsin menettäväni pienokaiseni. "Energinen keskisraskaus" meni lopulta pelon ja toivon ristiaallokossa.

Syysviluja!

Hieman vajaa vuosi sitten koin kylmän ihan ennen kokemattomalla tavalla: 

 Onpa hyvä nähdä "välimatkan" päästä sivut ja huomata missä on korjattavaa. Takin taidan värittää kokonaan mustaksi. :) Nousee paremmin huivi esiin ja peittyy virheellisesti ajatellut väritys-/varjostusviivat, kun työstin tätä hmm... vähän pitkäksi venähtäneen viihdeillan jälkeisenä aamuna.