Prioriteetit hallussa

Eilen päätin kääräistä heti aamusta hihat ja huhkia lopputyötä kohti valmistumista. Vaan kun illan hiljaisena hetkenä töissä kollega pyysi piirtämään keijukaisen tai merenneidon, eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Kollega sai nopeasti piirretyn merenneidon, jonka helppoudesta ihastuneena päädyin väkertämään vielä tänä aamuna väritetyn version.

Huomaa asiaan kuuluva musiikki: Britney sekä pirtsakkaa japanilaista tyttöpoppia Candolseilta. Eihän sitä somaa merenneitoa nyt voisi räiskeen ja jytkeen tahdissa tehdä. Likkaenergiaa sen olla pitää!

Taustalla lopputyön palasia, joiden kimpussa minun olisi pitänyt olla. Niinkuin näitä:

Osa on kesken, osa viittä vaille valmiina ja puuttuvia palasia vasta tyhjinä vesiväriarkkeina tai ajatuksen asteella. Eihän palautus ole kuin vasta ensi tiistaina, hyvin kerkiää. Eräs viisas opettajani aikoinaan sanoikin, ettei parempaa inspiraatiota olekaan kuin nippa nappa sekä paljon jäisi tekemättä ilman viime tinkaa! Uskon vakaasti näihin viisaisiin sanoihin.

Työskentelyvälineinä vanhat kunnon winsor newtonin akvarellinapit. Omistan myös venäläiset akvarellit, mutta tällä hetkellä tykkään niukemmasta pigmentistä.

Kuten kuvasta näkee, tapanani on sekoitella väritilkkuja valmiiksi ja sitten jättää ne ”jos tätä vielä vaikka tarvitsisi..” vaikken kuitenkaan edes muista, mitkä sävyt olen mihinkin sotkenut. 

 Pikku merenneidolla hassuttelu söi yhden työpäivän lopputyöstä, mutta oikeastaan aika harva asia on yhtä tärkeä kuin merenneidot ja keijukaiset. Maailma tarvitsee lisää molempia. Työ hieman syvempiä värejä. :)