Sitoutumiskammoa!

En tiedä saako näin edes tuntea, kun lapsi on toivottu ja haluttu. Mutta tuntemukset eivät kysy lupaa. Hetken olin kauhuissani sitoutumisen lopullisuudesta. Siitä, ettei tästä sopimuksesta voi kiemurrella irti.

Pian ymmärsin, että olin jo muuttanut elämääni. Olin jo äiti. Odottava äiti. Myöhemmin tulisin huomaamaan, että vauva ei muuta mitään ja samalla kaiken.

Konkreettista totta

Jos aikaisemmin vauva olikin ollut vain kuvitelmissa, nyt se oli täyttä totta. Ajatukset pyörivät päässä ja se pieni olento kuvaruudulta tuntui tuhat kertaa todellisemmalta masussa.

Koko elämä muuttuu. Lopullisesti.

Pieni ihme

Kolmannellatoista raskausviikolla tuli viimein varmuus: meille on oikeasti tulossa vauva. Pienen pieni ihmistaimi, joka piiloutui syvälle lantiomaljaan. Todellisuudessa sikiötä ultrattiin paljon enemmän, koska pienokainen karkasi ultralaitetta aina vain alemmaksi ja alemmaksi lantioon. :)

Raskaana nainen on parhaimmillaan?

Näin väitetään. Minulla on eri kokemus. Ainakin alkuraskaudessa hormonit hyrräyttävät käyntiin jotain ihan muuta kuin onnenhehkua ja kauneutta.

Saman kokemuksen kanssa kärvisteleville voin vain lohdutukseksi todeta, että sitten myöhemmässä vaiheessa pahin hormonihyrsky oli ohi ja tuli sieltä sitä ihon heleyttäkin. Tai ehkä vain lakkasin välittämästä ulkonäöstäni? ;)

Raskausväsymystä

Alkuraskauden voimattomuus ja väsymys tulivat yllätyksenä. Nukkuipa miten paljon tahansa, silmät lupsuivat siitä huolimatta. Mikään määrä päiväunia ei tuntunut riittävän pitämään hereillä ja laskin tunteja milloin kehtaa mennä taas nukkumaan.

p.s. Se edellinen sarjakuva ja sen kohtalo... Sehän oli niin kurja, että kissakin kävi lopulta oksentamassa sivun päälle.

Raskaana hihitys-hiprakassa

Sairastuin sitkeään flunssaan jo joulukuun ensimmäisellä viikolla. Kuvittelin ensin toipuneeni muutaman pivän levolla, mutta aatonaattona heräsin kurkku kipeänä ja kurjassa kunnossa. Tein silti työvuoron vielä aattona, arvellen paranevani parina vapaapäivänä. Miten väärässä olinkaan! Sitkeä flunssa vei naisesta voiton ja sinniteltyäni ensin töissä, jouduin lopulta sairauslomalle enemmän tai vähemmän pariksi viikoksi. Joulu ja uusivuosi menivät vuodelevossa, ääntä ei pihissyt pahimmillaan laisinkaan ja yöt kuluivat yskien ja niiskuttaen. 

Lopulta lääkäri puisteli kohdallani päätään ja määräsi antibiootit vaikka raskaana olenkin. Pian on viikon kuuri takana ja akka alkaa vihdoin palailla manalan rajoilta. En ole muistini mukaan ikinä potenut yhtä ilkeää ja sitkeää flunssaa. Löysin toki hauskoja huomioita millaista on sairastaa vatsan kanssa, mutta siitä vasta hieman myöhemmin. Nyt palaillaan kymmenenteen raskausviikkoon. Tässä on samalla kouluesimerkki siitä, että kun sivu alkaa mennä pieleen ja keskittymiskyky herpaantuu, on lopulta tuloksena on sillisalaatti ja sekametelisoppa, jossa on kaikki pielessä tussauksesta sommitteluun ja yksityiskohtiin! Sivun teen uusiksi kunhan pahin keljutus lakkaa. 

Valvomista ennen vauvantuloa

Luulinko, että vauva valvottaa vasta synnyttyään? Hahhah, kukapa olisi arvannut, että yksi raskausoire on unettomuus! Valvomista alusta asti.

Kerrankin vuorotyöstäni on myös hyötyä, loppuodotukselle olen toivonut runsaasti iltavuoroja.