Tilaamatonta maitoa

Kuvittelinko kenties, että maitoa alkaa tulla vasta kun vauva sitä tilaa? Olin jo tottunut rintojen arkuuteen, kipuiluihin ja turvotuksiin, mutta mikään ei valmistanut kroppani ennenaikaiseen ruokkimisintoon.

Kohdun harjoituskierrokset

Sain aikoinaan lääkäriltä vain kommentin, että onpa hyvä kun tulee jo oikein voimalla supistuksia! Hieman myöhemmin kävi ilmi, että ne olisivat toki saaneet olla kohtuullisen kivuttomia.

Kumpi se on?

Tyttö vai poika? Aluksi emme halunneet tietää itsekään. Puhuimme pitkään, ettei sillä ole mitään väliä. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja siinä hoitajien yrittäessä kuumeisesti järjestää meitä ultraan unohdettuaan meidät ensin pariksi tunniksi, päädyimme kysymään maagisen kysymyksen.

 En uskaltanut siltikään luottaa, vaan viimeiseen asti jossittelin ja ostin varmuuden vuoksi sukupuolineturaaleja vaatteita vauvakuumeessa. ;)

p.s. Voi kun asisin paremman valon kuvatessa. Kuvankäsittelykään ei pelasta epäskarpilta silloin kun ulkona on pilvisen pimeää ja keinovalo tekee sameaksi. En tiedä saako kukaan tästä nyt kyllä mitään selvää. Voi kun hyvän skannerin löytäisin, tai miten ikinä sarjakuvia siirretäänkään koneelle. :)

Äiti Maa

Teinistä asti olen keksinyt jotain korjattavaa itsessäni. Jopa silloin, kun olin melko timmissä kunnossa, olin mielestäni jossain kohden liikaa ja toisaalla liian vähän. Mutta raskaana kaikki oli juuri oikein. Katsoin itseäni peilistä ja näin mullan josta versoa, lämpöä hehkuvan aurinkovatsan. Näin maljat täyttymässä hunajaa, keinuvat lanteet kuin kehto.Syli pehmeä maa, vatsassa ääretön meri. Keinuva taivas ja lempeä tuli.

 Näin kauneimman. 

p.s. Korjattu lopulliseen versioon RV 19+6. Pahoittelut unohduksesta!

Hyökkäys

Samat tyypit olivat hetkeä aiemmin haastaneet riitaa kollegalleni. Halvatun häiriköt. Vieläkin suututtaa, vaikka tapahtuneesta on lähes vuosi. 

En säikähtänyt tuolloin. Adrenaliini ja huoli pikkuruisesta puskivat ensimmäiseksi päälle. Oli täysi työ olla ripittämättä ukkoja, jotta he eivät oikeasti olisi pahoinpidelleet minua, kun en ollutkaan kovin yhteistyöhaluinen pikapanolle. Paasasin illalla vielä pitkään miehelle millaisia limanuljaskoita sitä on liikenteessä.

Ihmisillä on asiaa

Varmasti jokaisen raskaana olevan kokema:

Äsch. Huolimatta korjailusta, ajatusvirheenä tapahtuneet piirroskämmit näkyvät peitevärin alta. Onpas harmillista. Samaten, että tällä kertaa kuvaaminen ja kuvakäsittely ei onnistunut ja kuva on auttamattoman samea. Tämä ei taida olla paras päiväni.

Sitoutumiskammoa!

En tiedä saako näin edes tuntea, kun lapsi on toivottu ja haluttu. Mutta tuntemukset eivät kysy lupaa. Hetken olin kauhuissani sitoutumisen lopullisuudesta. Siitä, ettei tästä sopimuksesta voi kiemurrella irti.

Pian ymmärsin, että olin jo muuttanut elämääni. Olin jo äiti. Odottava äiti. Myöhemmin tulisin huomaamaan, että vauva ei muuta mitään ja samalla kaiken.

Konkreettista totta

Jos aikaisemmin vauva olikin ollut vain kuvitelmissa, nyt se oli täyttä totta. Ajatukset pyörivät päässä ja se pieni olento kuvaruudulta tuntui tuhat kertaa todellisemmalta masussa.

Koko elämä muuttuu. Lopullisesti.

Pieni ihme

Kolmannellatoista raskausviikolla tuli viimein varmuus: meille on oikeasti tulossa vauva. Pienen pieni ihmistaimi, joka piiloutui syvälle lantiomaljaan. Todellisuudessa sikiötä ultrattiin paljon enemmän, koska pienokainen karkasi ultralaitetta aina vain alemmaksi ja alemmaksi lantioon. :)

Raskaana nainen on parhaimmillaan?

Näin väitetään. Minulla on eri kokemus. Ainakin alkuraskaudessa hormonit hyrräyttävät käyntiin jotain ihan muuta kuin onnenhehkua ja kauneutta.

Saman kokemuksen kanssa kärvisteleville voin vain lohdutukseksi todeta, että sitten myöhemmässä vaiheessa pahin hormonihyrsky oli ohi ja tuli sieltä sitä ihon heleyttäkin. Tai ehkä vain lakkasin välittämästä ulkonäöstäni? ;)

Valvomista ennen vauvantuloa

Luulinko, että vauva valvottaa vasta synnyttyään? Hahhah, kukapa olisi arvannut, että yksi raskausoire on unettomuus! Valvomista alusta asti.

Kerrankin vuorotyöstäni on myös hyötyä, loppuodotukselle olen toivonut runsaasti iltavuoroja.

Pelko pienen puolesta

Ensimmäiset pelot ja huolet puistattavat. Innokas odotus voi olla myös piinaavaa vartomista.

Harvoin tuntee itsensä yhtä avuttomaksi kuin niinä hetkinä, kun muuta ei ole tehtävissä kuin antaa ajan kulua.

Odotuksen alku

Jo jonkin aikaa sitten...

Tervetuloa seuraamaan tätä ihmeellistä odotusta, joka ei itsestäni tunnu vieläkään ihan todelliselta. :)

p.s. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Ikivanha skannerini ei pysty tarkkaan kopiointiin joten olen kömpelön kamerakäteni ja kankean kuvankäsittelytaitoni varassa.

Prioriteetit hallussa

Eilen päätin kääräistä heti aamusta hihat ja huhkia lopputyötä kohti valmistumista. Vaan kun illan hiljaisena hetkenä töissä kollega pyysi piirtämään keijukaisen tai merenneidon, eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Kollega sai nopeasti piirretyn merenneidon, jonka helppoudesta ihastuneena päädyin väkertämään vielä tänä aamuna väritetyn version.

Huomaa asiaan kuuluva musiikki: Britney sekä pirtsakkaa japanilaista tyttöpoppia Candolseilta. Eihän sitä somaa merenneitoa nyt voisi räiskeen ja jytkeen tahdissa tehdä. Likkaenergiaa sen olla pitää!

Taustalla lopputyön palasia, joiden kimpussa minun olisi pitänyt olla. Niinkuin näitä:

Osa on kesken, osa viittä vaille valmiina ja puuttuvia palasia vasta tyhjinä vesiväriarkkeina tai ajatuksen asteella. Eihän palautus ole kuin vasta ensi tiistaina, hyvin kerkiää. Eräs viisas opettajani aikoinaan sanoikin, ettei parempaa inspiraatiota olekaan kuin nippa nappa sekä paljon jäisi tekemättä ilman viime tinkaa! Uskon vakaasti näihin viisaisiin sanoihin.

Työskentelyvälineinä vanhat kunnon winsor newtonin akvarellinapit. Omistan myös venäläiset akvarellit, mutta tällä hetkellä tykkään niukemmasta pigmentistä.

Kuten kuvasta näkee, tapanani on sekoitella väritilkkuja valmiiksi ja sitten jättää ne ”jos tätä vielä vaikka tarvitsisi..” vaikken kuitenkaan edes muista, mitkä sävyt olen mihinkin sotkenut. 

 Pikku merenneidolla hassuttelu söi yhden työpäivän lopputyöstä, mutta oikeastaan aika harva asia on yhtä tärkeä kuin merenneidot ja keijukaiset. Maailma tarvitsee lisää molempia. Työ hieman syvempiä värejä. :)