Terassilla pörisee... pimpiäinen!

Terassilla rehottavaan köynnöskasviimme (jonka nimeä en vieläkään ole muistanut selvittää) puhkesivat mitä metisimmät kukat, joiden vuoksi ampiaiset ovat jälleen kestovieraita. Tällä kertaa ne onneksi ovat kiinnostuneempia makeasta medestä kuin liikkuvista lihapaloista ja jatkoimme rauhallista rinnakkaiseloa. Siitä huolimatta tuntui hiukan ilkeältä päivettää itseään patiolla samalla kun taukoamaton pimpparipörinä kuuluu korvanjuuresta. 

Olinkin innoissani kun muutkin löysivät mesiköynnöksen. Huomaa pulleat mesivasut! Kyllä meillä kelpaa kimalaisen vierailla.

Näyttäisi siltä, että pulleat kartanokimalaiset, etenkin ne suurikokoisimmat, ovat liian iso pala hätyyteltäväksi jopa ampiaisille. Ampiainen näyttää väistävän useimmat kimalaiset ja pulleimpia rouvia suorastaan paetaan. 

Ehdin iloita tästä muutaman päivän, kunnes ampiaiset harmistuivat moiseen häiriöön ja ajavat nyt nälissään meitä takaa kun yritämme iltaisin grillailla. Alan harkita ötökkäansaa johon kiusakappaleet houkutellaan punaviinin avulla.

Kiltti kartanokimalainen, jolle maittaa mesi eikä punaviini tai valkea liha:

Kaikelle allergisena en hingu ilosta kokeilla mitä ehtii tapahtua jos ampiainen tuikkaa piikillään. Siinä voi olla nuppi turvoksissa ja hengitystiet tukossa jos oikein huonosti käy. Pörheät kimalaiset ovat myös pölyttäjinä karvattomia pikkuserkkujaan huomattavasti tehokkaampia.

Joten tervetuloa myös ensi keväänä tulevaan pikku puutarhaani!

Tulppaaneja ja puutarhan kaipuuta

Viimein ne aukesivat. Eivät olleet valkoisia, mutteivat aivan keltaisiakaan.

Pergolalle näyttäisi tulevan samanväristä, -kurkistin nuppuun varovasti. Lisäksi talon päätysivusta löytyy yksi (!) keltainen tulppaani ja punaisia kasteluletkun molemmin puolin. Tulppaaneissa kiehtovaa on niiden painuminen tiukalle nupulle kurjalla ilmalla ja aukeaminen jälleen aurinkoisella kimalaisten kukkapaljuksi. Minusta sitä on ihana seurata.

Terassikehikkoa kiemurteleva köynnös alkaa vihertää esitettyään syksystä kevääseen vakuuttavaa oksistoraatoa. Terassille pitäisi köynnöksen ja parin puutarhakalusteen lisäksi keksiä jotain nättiä. Nyt siinä on vain lautaa. Sekä pussillinen roskia puutarhasta, mutta onneksi se kasvojen kohotus on nopeasti hoidettu.

Entäs kirsikkapensaat? Toinen niistä alkaa huolestuttavissa määrin kärsiä pelkässä ostoruukussa olemisesta. Se vaikuttaa varsin masentuneelta ja käpristelee lehtiään kuivaksi. Olen varma, että se haluaisi ojennella jo juuriaan ihan maan mullassa. Lisäksi tuulenpuuska on kurittanut molempia jo kahdesti ja piessyt ne kumoon terassilla eivätkä pensasparat ole muuta voineet kuin maata lyötyinä lehdet terassia vasten. Reppanat. 

Nyt kun mies alkaa jälleen olla kaikessa vahvuudessaan, toivon sirkkeliä kylään mahdollisimman pian. Kunhan terassia saa purettua, täytyy nimittäin vielä muokata maa noille sopivaksi. Maa, josta minulla ei ole tietoakaan onko vastassa muheva multa vai ikikallio.

Lasarettilady

Viime viikko hujahti ohi toimiessa sujuvasti sairaanhoitajana ja ensiapukuskina. Onneksi olkoon minulle, joka olin muutamaa kuukautta aikaisemmin vihdoin saanut väliaikaisen ajokortin, se tuli tarpeeseen! 

Ensimmäinen potilas napsi keskiviikkoiltana sitä kirottua (ja sittemmin kitkettyä) idänsinililjaa muutaman korren valjastellessa ennen kuin ehdin estämään. Onnekseni olin juuri ehtinyt selvittää pihan, puutarhan ja talonyhtiön yhteisen pihan kasvit, epäonnekseni en ollut tietoinen idänsinililjan myrkyllisyydestä ennen kuin kissa alkoi oksentamaan. Kun oksennuksessa tuli mukana vaaleanpunaista vaahtoa konsultoin Viikin eläinsairaalan päivystystä josta kehotettiin heti tulemaan paikalle. Itku kurkussa kissa koppaan, kissalla oksu kurkussa ja mies flunssaisena ajamassa. Kello lähenteli puoltayötä.

Perillä Viikissä päästiin melko ripeästi puolen tunnin odottelun jälkeen lekurin tykö. Pikku paholainen vietiin toimenpidehuoneeseen tiputukseen ja meidät ohjattiin aulaan odottamaan. Mies tärisi horkassa kovalla puupenkillä, minä nuokuin ja kuorrutin miespoloista kaikilla irtoavilla vaatekappaleilla. Kahdelta yöllä tuli huojentavat tulos: verenkuva oli normaali ja kissa ilmeisesti oksentanut suurimman osan kasvia pois. Pysyvää vahinkoa ei tapahtunut, mutta kissa jäisi aamuun asti tarkkailtavaksi ja tiputukseen. Silmät ristissä kiitimme ja hoipertelimme puoliunessa ulos, autoon ja kotiin.

Nukkumaan pääsimme vaille kolme aamulla. Tuossa vaiheessa miehellä oli kuumetta yli 38 astetta ja minulla huoli talouden molemmista miekkosista. Karvaisempi versio kyyhötti narkoosissa Viikissä kanyyli käpälässä ja toinen kyyhötti peiton alla surkeampana kuin mikään. Tyttökissa itki ja huusi kaverin perään ja tuijotti syyttävästi meitä. Mihin veimme sen mieliharmin, kakarariiviön ja kumppanin?!

Aamulla haettiin parempikuntoisempi kotia.

Miten tuota sideharsosukkaa vihattiinkaan!

Kävely oli jäykkää ja koko kissa allapäin kunnes inhotuksesta päästiin eroon. 

Nyt on säärikarvat toisesta kintusta ajeltu ja iho tuntuu sormien alla hassulta. Ihan kuin kuuma säämiskä.
  
Mies meni vuorostaan yllättäen perjantaina todella huonoon kuntoon ja tällä kertaa pääsin ensihoitajan paikalta itse lanssileidiksi kurvaten lääkäriasema Dextran pihaan. Tulehdusarvot huitelivat taivaissa, mutta onneksi parin päivän levolla mies on nyt toipumaan päin. Pidän sormia ristissä, että sairastelut olivat nyt vähäksi aikaa tässä. Enkä vähiten siksi, että käynti Viikin yöpäivystyksessä verotti kukkaroon mojovan loven.

Miten stressi puretaan

Juuri nyt näin.

Olen aina haaveillut pianosta ja miehen kätköistä löytynyt syntikka on nyt lähinnä mitä olen päässyt. Edelleen toivon kunnon sähköpianoa, sillä tämä standin varassa seisova syna demonstroi maanjäristystä staccatokappaleissa.

Vähän rikkaampana menisin myös pianotunneille. Nyt pimputetaan parinkymmenen vuoden takaisten muistojen varassa Michael Aaronin pianokoulukirjoja.

Konkreettisempia kukkasia

Ilmojen lämmettyä on pihassa alkanut puskea esille kaikkea kummallista kukkaa. Kaunista myös! Ensin vaatimattomat pikku idän sinililjat vuottelivat kevätvalossa.

Hetkeä myöhemmin meillä pörhistelivät esiin narsissit. Näihin olen jostain syystä ihan erityisen ihastunut, ajattelin katsoa jos saisin kasvimaahan enemmänkin kuin kolme(!) ensi vuodeksi.

Herttavuorenkilpi ylpeänä ja uhmakkaana. 

Kiveytyksessä luikertelee suikeroalpi.

 Meillä on tiedossa näemmä myös raparperitaivas! 

 

Odotettavissa on myös nupullaan terhakkaana odottelevia tulppaaneja. Veikkaan keltaisia ja toivon valkoisia. Kuvan otan jahka nuo ujostelijat uskaltautuvat esiin nupuistaan.

Minulla ei ole aavistustakaan mitä tehdä näiden kanssa, toistaiseksi olen vain puhunut kauniita ja kehunut kovasti. Ehkä olisi aiheellista ostaa puutarha for dummies-kirja ja opetella perushoitoa. Epäilen, että siinä eivät lirkuttelut auta jos pikku puutarhani alkaa kuolla alkuunsa.

Tällä hetkellä loput pihasta on vielä patiota, mutta nämä kaunokaiset, ihanat pikku kirsikkapensaani pääsevät lähiviikkoina multiin. Puramme osan patiosta ja pistämme pienen puutarhan pystyyn. Tarvitsen vain sirkkelin, sahan, kirveen ja aviomiehen ensiapulaukun kanssa. Koska minähän opettelen tekemään itse kun kerran viimein pääsen multaan möyrimään!

Rakkaat:

Kissan kestävä terassi? osa 2

Päädyimme sittenkin laittamaan verkon alareunaan sen jäykän ja hankalan tukiverkon. 

Löytyykö teiltä muilta kokemusta lemmikeistä, joita ei ihan pienet esteet pidättele?

Verkon vankina, eli kissankestävä terassi!

Lähtötilanteessa: pehmeää muoviverkkoa kyllin monta pötköä, nippusiteitä sekä aurinkoinen lauantai-iltapäivä puuhailuun.

 

Isosilmäinen, pehmeä verkko tuli  tarkoituksella jakamaan terassia. Se on helpompi tarvittaessa vain rullata syrjään saunailtojen tai terassibileiden tieltä. Verkon pitäisi olla kyllin tiivis ja tiukka alhaalta estääkseen alta matelut ja pakoon pyrinnät.

Suunnitteluvaiheessa kävi logistinen virhe, ja pehmeää isosilmäistä verkkoa tuli myös näköalan eteen jäykän ja pienisilmäisen sijaan. Mies risti virityksemme välittömästi verkkokarsinaksi. 

 Verkkovankilankarsinan uhrit.

                                                          Pääsisköhän tästä läpi?

Emme kumpikaan ole rakennusmestareita, mutta ainakin ratkaisu on toimiva eivätkä kissat valita. Samantien kun jokin vaihe oli saatu valmiiksi, sitä tietysti keksi ja tajusi miten olisi alun alkaenkin kannattanut tehdä. Seuraavalla kerralla ainakin allekirjoittanut laatii perusteellisen toimintasuunnitelman toteutuksesta.

Huolimatta kuvien tuimista kuijotuksista, kissat ihan oikeasti tykkäävät ja ovat tarkkana kuin karvaporkkanat pihan tapahtumista.

Mää näin sen! Se meni yks, poks ja tonne!

Jos pääsisin, niin hyppäisin ja loikkaisin ja saalistaisin noi tintit kynsiin, kitaan ja kupuun!

Vapaapäivän verkotusta

Ulkona on puolipilvistä ja meillä miehen kanssa samaan aikaan vapaapäivä. Viimeksi juhlistimme vappuna yhteistä aikaa parin tunnin pyörälenkillä, tänään vuorossa ovat arkisemmat asiat. 

Sen sijaan, että roikkuisin verkossa selailemassa oppimateriaalia hauskoja eläinkuvia, joudun vaihteeksi tarttumaan työkaluihin. Asuntomme pikkuremppaamisessa on vuorossa terassin tai pihan muuntaminen kissankestäväksi.

Ensiksi pohditaan kinastellaan mikä olisi sopiva ratkaisu kissojen ulkokäppäilylle. Itse äänestän pientä ulkotarhaa jonne olisi kulku olohuoneen ikkunasta, mies penää alkuperäisen suunnitelman eli terassin osittaisen verkotuksen perään.  Kissat ovat sitä mieltä, että voisivat kyllä ihan rajoituksetta kulkea pitkin naapurustoa. Kumpikin on tehnyt vakuuttavan pakopyrähdyksen naapurin pihalle. Me ja varmaan naapuritkin olemme eri mieltä, kotona pitää mirkun pysymän tai ainakin valjaissa ulkona vetelemän.

Seuraavaksi ratsataan ulkovarasto, mahdollisen ylijäämäverkon varalta, neuvotellaan vielä lopullisesta sijainnista ja ryhdytään verkottamispuuhiin. Siinä se päivä varmasti vierähtääkin.

Pehmoiset Japanin tuomiset

Nippon on oikea ostosparatiisi, etenkin matkamme alku- ja päätepiste Tokio. Vaikka periaatteessa vastustan tavaroita joilla ei ole kunnollista käyttötarkoitusta, oli kiusausta ylivoimaista vastustaa värikkäissä liikkeissä. Ovelasti osalla pehmoleluista oli mukanaan tarina, joka sai ne tuntumaan heti sympaattisemmilta kotia kaipailevilta olennoilta.

Tämä miehen oli pakko saada. Tarinan mukaan tipu kerää kolikoita. Kissa oli omasta takaa.

Totorosta tuttu pikku vipeltäjä pääsi vartioimaan avainkaappia.

 En ymmärrä miten nämä päätyivät mukaan, en edes tykkää Hello Kittystä.

Vastustin Tokioon asti shoppailuvimman kutsumusta. Hiroshimasta ja Kiotosta imin itseeni vain vaikutteita ja keräsin laskuveden aikaan Hiroshiman rannoilta simpukankuoria. Idea asetelmaan on Kioton kauniista puutarhoista. Sammakko on ostos Kiotolaisesta pikkuliikkeestä.

Eniten toin mukanani kuitenkin muistoja ja vaikutteita. Aion visioida pikku pihaamme yksityiskohtia matkalta, kunhan pääsemme kesällä vihdoin mylläämään siitä mieleisemme.