Kesämuisto kaukaa Kreikasta

Vuonna 2011 matkustimme Kreikkaan. Huolimatta pakettimatkapainajaisesta, jossa turisteja pölisi paikalla enemmän kuin paikallisia, paikka oli kaunis ja viehättävä. Turistilaumatkin liimautuivat oppaaseen kuin pienet kananpojat emoonsa ja pääsimme useimmiten kävelemään kaikessa rauhassa vähän edellä tai jäljessä pahinta ruuhkaa. Yksi vaikuttavimmista paikoista oli Styx-virta. Juuri se, josta on käynti Haadeksen valtakuntaan manalaan ja johon Akhilleus lapsen kastettiin haavoittumattomaksi.

Tarinan mukaan ken virrassa ui, saa kuolemattomuuden. Tarunhohtoinen paikka valkoisine kallioineen ja turkoosinkirkkaine virtoineen jäi ainakin kuolemattomaksi muistoksi. Voisin vieläkin kävellä virrassa, joka huursi jalat tunnottomiksi, henki jäänkylmää virtaa ja sai kuumassa ilmassa haukkomaan henkeä hyisessä otteessaan.  

Paikka oli niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Olisin halunnut yöpyä virran rannoilla ja palata kuvamaan yöllä tuota tarumaista paikkaa, mutta jouduimme tyytymään päiväsaikaan otettuihin räpsyihin. Arvasin jo tuolloin, että tulen myöhemmin maalaamaan paikasta.

Luonnos Styx-virrasta ajatuksena myöhemmin tehdä isompi taulu. Nyt koko on ehkä luokkaa 24x30. Pohjana paikalta otettu valokuva.

Making of, eli mallimaalausta

 Aika koululla loppui kesken, mutta tämän parissa aion viihtyä kunnes maalaus on valmis:

En nykyään enää juuri harrasta luonnoksia. Tämän kohdalla olisi ehkä kannattanut. :)

Prioriteetit hallussa

Eilen päätin kääräistä heti aamusta hihat ja huhkia lopputyötä kohti valmistumista. Vaan kun illan hiljaisena hetkenä töissä kollega pyysi piirtämään keijukaisen tai merenneidon, eihän sellaisesta voi kieltäytyä. Kollega sai nopeasti piirretyn merenneidon, jonka helppoudesta ihastuneena päädyin väkertämään vielä tänä aamuna väritetyn version.

Huomaa asiaan kuuluva musiikki: Britney sekä pirtsakkaa japanilaista tyttöpoppia Candolseilta. Eihän sitä somaa merenneitoa nyt voisi räiskeen ja jytkeen tahdissa tehdä. Likkaenergiaa sen olla pitää!

Taustalla lopputyön palasia, joiden kimpussa minun olisi pitänyt olla. Niinkuin näitä:

Osa on kesken, osa viittä vaille valmiina ja puuttuvia palasia vasta tyhjinä vesiväriarkkeina tai ajatuksen asteella. Eihän palautus ole kuin vasta ensi tiistaina, hyvin kerkiää. Eräs viisas opettajani aikoinaan sanoikin, ettei parempaa inspiraatiota olekaan kuin nippa nappa sekä paljon jäisi tekemättä ilman viime tinkaa! Uskon vakaasti näihin viisaisiin sanoihin.

Työskentelyvälineinä vanhat kunnon winsor newtonin akvarellinapit. Omistan myös venäläiset akvarellit, mutta tällä hetkellä tykkään niukemmasta pigmentistä.

Kuten kuvasta näkee, tapanani on sekoitella väritilkkuja valmiiksi ja sitten jättää ne ”jos tätä vielä vaikka tarvitsisi..” vaikken kuitenkaan edes muista, mitkä sävyt olen mihinkin sotkenut. 

 Pikku merenneidolla hassuttelu söi yhden työpäivän lopputyöstä, mutta oikeastaan aika harva asia on yhtä tärkeä kuin merenneidot ja keijukaiset. Maailma tarvitsee lisää molempia. Työ hieman syvempiä värejä. :)