Vapaapäivän verkotusta

Ulkona on puolipilvistä ja meillä miehen kanssa samaan aikaan vapaapäivä. Viimeksi juhlistimme vappuna yhteistä aikaa parin tunnin pyörälenkillä, tänään vuorossa ovat arkisemmat asiat. 

Sen sijaan, että roikkuisin verkossa selailemassa oppimateriaalia hauskoja eläinkuvia, joudun vaihteeksi tarttumaan työkaluihin. Asuntomme pikkuremppaamisessa on vuorossa terassin tai pihan muuntaminen kissankestäväksi.

Ensiksi pohditaan kinastellaan mikä olisi sopiva ratkaisu kissojen ulkokäppäilylle. Itse äänestän pientä ulkotarhaa jonne olisi kulku olohuoneen ikkunasta, mies penää alkuperäisen suunnitelman eli terassin osittaisen verkotuksen perään.  Kissat ovat sitä mieltä, että voisivat kyllä ihan rajoituksetta kulkea pitkin naapurustoa. Kumpikin on tehnyt vakuuttavan pakopyrähdyksen naapurin pihalle. Me ja varmaan naapuritkin olemme eri mieltä, kotona pitää mirkun pysymän tai ainakin valjaissa ulkona vetelemän.

Seuraavaksi ratsataan ulkovarasto, mahdollisen ylijäämäverkon varalta, neuvotellaan vielä lopullisesta sijainnista ja ryhdytään verkottamispuuhiin. Siinä se päivä varmasti vierähtääkin.

Sakuran syy!

Kuten aiemmin bloggasin, imin Japanin matkalla itseni täyteen maan kauneutta ja vaikutteita. Osa oli imeytynyt alitajuntaan asti, sillä tajusin vasta äskettäin langenneeni pahemmanlaatuiseen, pinkkiin Hello Kitty-transsiin. Selkeään vaateväripalettiini: musta-sininen-punainen-valkoinen sekä satunnainen beessi, on hiipinyt väriksi vaaleanpunainen!

Sakurasta, eli kirsikankukista se alkoi. Hennot kirsikankukat hurmasivat.

Hattu Tokion H&M, laukku shoppailukadulta Harajukusta. Heijastin pilvenpiirtäjän 45:n kerroksen turistikrääsäkaupasta.

 Ärjyn pinkki kevättakki Stockmannin hulluilta päiviltä, joka oli käsittämättömästä syystä pakko saada. Sydän pamppaili pinkkejä lyöntejä takin suuntaan, järki jäätyi kauhusta.

Vaaleanpunainen huivi ja hennon roosat korut, Stockmannin hulluilta päiviltä nämäkin. Huivi on vienomman vaaleanpunainen kuin kuvassa.

Mavalan kynsilakka sävy 9 Lisboa, tällä hetkellä kynsissä.

Lisäksi tietysti pääsyylliset edellisestä postauksesta, Hello Kitty pehmot, jotka pistivät koko pinkkiprojektin alulle! Onko kenelläkään teistä väripaletin vältelty sävy salakavalasti ujuttautunut osaksi elämää?

Pehmoiset Japanin tuomiset

Nippon on oikea ostosparatiisi, etenkin matkamme alku- ja päätepiste Tokio. Vaikka periaatteessa vastustan tavaroita joilla ei ole kunnollista käyttötarkoitusta, oli kiusausta ylivoimaista vastustaa värikkäissä liikkeissä. Ovelasti osalla pehmoleluista oli mukanaan tarina, joka sai ne tuntumaan heti sympaattisemmilta kotia kaipailevilta olennoilta.

Tämä miehen oli pakko saada. Tarinan mukaan tipu kerää kolikoita. Kissa oli omasta takaa.

Totorosta tuttu pikku vipeltäjä pääsi vartioimaan avainkaappia.

 En ymmärrä miten nämä päätyivät mukaan, en edes tykkää Hello Kittystä.

Vastustin Tokioon asti shoppailuvimman kutsumusta. Hiroshimasta ja Kiotosta imin itseeni vain vaikutteita ja keräsin laskuveden aikaan Hiroshiman rannoilta simpukankuoria. Idea asetelmaan on Kioton kauniista puutarhoista. Sammakko on ostos Kiotolaisesta pikkuliikkeestä.

Eniten toin mukanani kuitenkin muistoja ja vaikutteita. Aion visioida pikku pihaamme yksityiskohtia matkalta, kunhan pääsemme kesällä vihdoin mylläämään siitä mieleisemme.