Sairastuin sitkeään flunssaan jo joulukuun ensimmäisellä viikolla. Kuvittelin ensin toipuneeni muutaman pivän levolla, mutta aatonaattona heräsin kurkku kipeänä ja kurjassa kunnossa. Tein silti työvuoron vielä aattona, arvellen paranevani parina vapaapäivänä. Miten väärässä olinkaan! Sitkeä flunssa vei naisesta voiton ja sinniteltyäni ensin töissä, jouduin lopulta sairauslomalle enemmän tai vähemmän pariksi viikoksi. Joulu ja uusivuosi menivät vuodelevossa, ääntä ei pihissyt pahimmillaan laisinkaan ja yöt kuluivat yskien ja niiskuttaen.
Lopulta lääkäri puisteli kohdallani päätään ja määräsi antibiootit vaikka raskaana olenkin. Pian on viikon kuuri takana ja akka alkaa vihdoin palailla manalan rajoilta. En ole muistini mukaan ikinä potenut yhtä ilkeää ja sitkeää flunssaa. Löysin toki hauskoja huomioita millaista on sairastaa vatsan kanssa, mutta siitä vasta hieman myöhemmin. Nyt palaillaan kymmenenteen raskausviikkoon. Tässä on samalla kouluesimerkki siitä, että kun sivu alkaa mennä pieleen ja keskittymiskyky herpaantuu, on lopulta tuloksena on sillisalaatti ja sekametelisoppa, jossa on kaikki pielessä tussauksesta sommitteluun ja yksityiskohtiin! Sivun teen uusiksi kunhan pahin keljutus lakkaa.
Luulinko, että vauva valvottaa vasta synnyttyään? Hahhah, kukapa olisi arvannut, että yksi raskausoire on unettomuus! Valvomista alusta asti.
Kerrankin vuorotyöstäni on myös hyötyä, loppuodotukselle olen toivonut runsaasti iltavuoroja.
Yritin lohduttautua sen viikon aikana ajatuksella, että luonto tietää kyllä minua paremmin miten toimia. En voi tehdä muuta kuin luottaa siihen.
Helpotuksen määrä oli silti suunnaton.
Ensimmäiset pelot ja huolet puistattavat. Innokas odotus voi olla myös piinaavaa vartomista.
Harvoin tuntee itsensä yhtä avuttomaksi kuin niinä hetkinä, kun muuta ei ole tehtävissä kuin antaa ajan kulua.
Opin pian huomaamaan, että moni raskaana ollut jättää kertomatta tuiki tärkeitä, mutta kiusallisia raskausoireita. Kuten miten keltarauhashomorni vaikuttaa elimistössä.
Muille saman kanssa kärivstelijöille voin kertoa lohduksi, että tämä helpottaa jossain vaiheessa. Ainakin hetkeksi. Tehdäkseen myöhemmin entistä pahemman comebackin. Ääntä oppii hallitsemaan, ei hajua. Niinpä meillä välillä esiintyy hiipiviä, mutta tappavia agentteja.
Haluaisin tuntea raskausoireita koko ajan.
Onneksi raskausoireet välillä helpottavat. Pieni tauko pahoinvoinnista antaa kerätä voimia.
Vuonna 2011 matkustimme Kreikkaan. Huolimatta pakettimatkapainajaisesta, jossa turisteja pölisi paikalla enemmän kuin paikallisia, paikka oli kaunis ja viehättävä. Turistilaumatkin liimautuivat oppaaseen kuin pienet kananpojat emoonsa ja pääsimme useimmiten kävelemään kaikessa rauhassa vähän edellä tai jäljessä pahinta ruuhkaa. Yksi vaikuttavimmista paikoista oli Styx-virta. Juuri se, josta on käynti Haadeksen valtakuntaan manalaan ja johon Akhilleus lapsen kastettiin haavoittumattomaksi.
Tarinan mukaan ken virrassa ui, saa kuolemattomuuden. Tarunhohtoinen paikka valkoisine kallioineen ja turkoosinkirkkaine virtoineen jäi ainakin kuolemattomaksi muistoksi. Voisin vieläkin kävellä virrassa, joka huursi jalat tunnottomiksi, henki jäänkylmää virtaa ja sai kuumassa ilmassa haukkomaan henkeä hyisessä otteessaan.
Paikka oli niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Olisin halunnut yöpyä virran rannoilla ja palata kuvamaan yöllä tuota tarumaista paikkaa, mutta jouduimme tyytymään päiväsaikaan otettuihin räpsyihin. Arvasin jo tuolloin, että tulen myöhemmin maalaamaan paikasta.
Luonnos Styx-virrasta ajatuksena myöhemmin tehdä isompi taulu. Nyt koko on ehkä luokkaa 24x30. Pohjana paikalta otettu valokuva.
