Omittuani miehen syntikan kuten täältä voi lukea, unelmat omasta pianosta pomppasivat jälleen niin vahvoiksi, että laadin jo säästösuunnitelmaa saadakseni rahat kokoon seuraavien vuosien aikana.
Eilen saapui tutkintotodistus jota oli odotettu, - ja miehen järjestämä yllätyslahja johon hän sai houkuteltua mukaan myös äitini ja omat vanhempansa.
En ole unohtanut miltä tuntuu juoksuttaa sormia pitkin koskettimia. En ole unohtanut miltä kuulostaa korkein C tai matalin A.
Olen niin sanomattoman liikuttunut ja kiitollinen. Ilon ja kiitoksen sanat pulppuavat kuin päättymätön virta suusta, mutta sydän on niin suuresti onnesta mykkyrällä, ettei maailmasta edes löydy niin suuria sanoja.
Kiitos.
Onnea, tuo jos mikä oli täsmälahja! :-)
VastaaPoista