Onneksi tosiaan! Sunnuntaina aurinko helli ja hyväili joten pääsimme korkkaamaan upouutukaisen ulkotakka/-grillimme. Itse rakastan grillattua ruokaa. Erityisesti kesäkurpitsan siivut ja paprika maistuvat, miehelle taas täytyy olla maissintähkiä.
Proteiinista pitivät huolta possupihvit ja halloumi.
Ah, kesä (kärpäset) ja grilliruoka.
Pakko mainita tuo epäilyttävän halvan ketsuppipullon näköinen on itse asiassa ihan törkeän hyvänmakuista Sriracha-chilikastiketta. En malta olla siitä erossa vatsakipujenkaan uhalla, vaan lisään sitä välillä salaatinkin sekaan. Suu palaa, vatsaa kipristää ja makunystyrät lehahtavat lemmen roihuun. Tämä on tulista rakkautta hyvään ruokaan!
Viime viikolla purettiin viimein puolikas patiota ja lopputulemana meillä puupation lisäksi ihan oikea piha. Suurkiitokset tästä kuuluu miehen ystävälle, joka saapui sirkkelin ja käyttökokemuksen kera sekä antoi terän laulaa. Sirkkelin uhrit:
Alta paljastui ihan muheva pihapohja. Kirsikkapensaat pääsivät varmastikin viimeisillä hetkillään maan multaan ja alkoivat piristyä jo päivässä. Toisen kohdalla olin jo heittämässä kirvestä kaivoon ja pensaan varteen, mutta sieltä se pörhisti terhakasti lehtensä takaisin pystyyn.
Vaakasuora on pihamuotona hieman ankara. Ajattelin ensi kesänä lisätä sen kiinnostavuutta diagonaalisella kivipolulla ja yksityiskohdilla. Myös kirsikkapensaiden kohdalle haen puoliympyrän muotoa. Tai kenties jotain suunnikasta? En haluaisi mennä liian itsestäänselvillä ratkaisuilla vaan luoda kiinnostavan mutta eheän kokonaisuuden. Kirsikkapensaatkaan eivät ole onneksi täysin symmetrisesti, miehen keksimä oivallus rikkoa liian helppoa ratkaisua.
Onko jollakin muulla ollut pulmia keksiä miten laittaisi pihaa, terassia tai parveketta? En tiedä tohdinko tunnustaakaan, että myös terassimme kaipaisi kipeästi päivitystä kodikkaammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti