Lehdet enteilevät jo syksyä, vaikka päivät ovat olleet vielä aurinkoisia ja lämpimiä.
Viimeiset malvat ja harakankellot.
Harakankelloja olisi ollut talonvieri täynnä, mutta koska kyseessä on taloyhtiön pihapuoli, sitä on harmikseni harvennettu ruohonleikkuun yhteydessä. Olen harkinnut pystyttää pienen suojeluaidan sen hyväksi sekä kirjoittaa kieltokyltin pienten turvaksi. Toinen vaihtoehto olisi aina kiiruhtaa leikkaamaan pidentynyt ruoho äkkiä ennen kuin pihanhoitovuorolainen ehtii lahtihommiin!
Kissoille oma piha on ollut ilo ja onni. Ikipentumme haisuli viipottaa yleensä sellaista vauhtia talonnurkkia tutkimassa, ettei kuvaamiselle tahdo löytyä tarpeeksi käsiä.
Onneksi iäkkäämpi neitosemme nauttii nykyään eniten ruohikolla kellimisestä ja salaattipöydän antimista antautuen suosiolla paparazzattavaksi.
Minun puolestani syksyn ei tarvitsisi tulla vielä ainakaan kuukauteen. Toivon kaunista syyskuuta, pitkiä aamupäiviä loppukesän auringossa ja kissojen kanssa lököttelyä ruohikolla, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti